Äitienpäiväkoe meni sitten mönkään, samoin seuraava Köyliön koe, mutta
siinä välissä käytiin Kiikoisissa. Eikä mennyt hyvin sielläkään....
Mutta Ronjan pitkään ihme kipuiluun ja ärrimurriin löytyi sentään syy.
Kun koira oli kokonaan kuvattu, kaikki mahdolliset kokeet otettu niin
turkinoidon yhteydessä löytyi taaimmaisista ylätakahampaista se syy.
Eipä oo tullut mieleen kattella sillai niskanikamia myöten koiran
suuhun, mutta tästä lähtien tulee ;)
Siellä olikin yllärin väriset kivet hampaissa ja pikku tulehdusta
pukkas. Ja eikun hoidattaan. Ja hoidettua tuli ja siksi ei Köyliössä
sitten jäljestettykään kun oli nukutettu ja kuuri päällä. Hampaat ei
onneksi olleet vioittuneet. Ne on sellaiset hampaat joita se ei pysty
käyttämään luita syödessään ja ne ei näy ellei kunnolla reippaasti
kurkista perälle asti. Ronjalla ne on sillai sisällepäin
rakenteellisesti asettuneet. Muut hampaat on hienot valkoiset ilman
plakinhäivääkään... Siksi en ole tajunnut että siellä tälläinen pommi
olisi. Että käykääpä kurkkaamassa. Ja ihan perälle asti.
Kiikoisissa siis tuli siis nähtyä kolme hukkaa. Eka kerran.
Ihmettelinkin kun koira oli ääääärimmäisen hidas ja haluton ja tosi
omituinen. Normaaliakin siis enemmän. Pariin kokeeseen on anomuslappu
laitettu menee, ja katotaan jos niihin päästään että kuinka paljon
ikenien vihlonta on halua seurata jälkeä haitannut. Saas nährä.
Voittajanäyttelyssä näin aivan ihanan tollerin koiratanssissa. Oikein
tippa tuli linssiin. On ne uskomattomia juttuja mitä ihmiset koirilleen
saa opetettua. Ja se miten koira toimii suuren pauhaavan yleisön ja
melun ja hälinän keskellä 100%:lla keskittymisellä. Tackar
esityksistä och pockar ohjaajille :) Sitä toisinaan tuntee itsensä
pieneksi (!) ja huonoksi ja laiskaksi, ja etenkin laiskaksi.
torstai, 10. heinäkuu 2008
Kommentit