Äitienpäiväkoe meni sitten mönkään, samoin seuraava Köyliön koe, mutta siinä välissä käytiin Kiikoisissa. Eikä mennyt hyvin sielläkään.... Mutta Ronjan pitkään ihme kipuiluun ja ärrimurriin löytyi sentään syy. Kun koira oli kokonaan kuvattu, kaikki mahdolliset kokeet otettu niin turkinoidon yhteydessä löytyi taaimmaisista ylätakahampaista se syy. Eipä oo tullut mieleen kattella sillai niskanikamia myöten koiran suuhun, mutta tästä lähtien tulee ;) Siellä olikin yllärin väriset kivet hampaissa ja pikku tulehdusta pukkas. Ja eikun hoidattaan. Ja hoidettua tuli ja siksi ei Köyliössä sitten jäljestettykään kun oli nukutettu ja kuuri päällä. Hampaat ei onneksi olleet vioittuneet. Ne on sellaiset hampaat joita se ei pysty käyttämään luita syödessään ja ne ei näy ellei kunnolla reippaasti kurkista perälle asti. Ronjalla ne on sillai sisällepäin rakenteellisesti asettuneet. Muut hampaat on hienot valkoiset ilman plakinhäivääkään... Siksi en ole tajunnut että siellä tälläinen pommi olisi. Että käykääpä kurkkaamassa. Ja ihan perälle asti. Kiikoisissa siis tuli siis nähtyä kolme hukkaa. Eka kerran. Ihmettelinkin kun koira oli ääääärimmäisen hidas ja haluton ja tosi omituinen. Normaaliakin siis enemmän. Pariin kokeeseen on anomuslappu laitettu menee, ja katotaan jos niihin päästään että kuinka paljon ikenien vihlonta on halua seurata jälkeä haitannut. Saas nährä. Voittajanäyttelyssä näin aivan ihanan tollerin koiratanssissa. Oikein tippa tuli linssiin. On ne uskomattomia juttuja mitä ihmiset koirilleen saa opetettua. Ja se miten koira toimii suuren pauhaavan yleisön ja melun ja hälinän keskellä 100%:lla keskittymisellä. Tackar esityksistä och pockar ohjaajille :) Sitä toisinaan tuntee itsensä pieneksi (!) ja huonoksi ja laiskaksi, ja etenkin laiskaksi.