Tulikin tilattua sellanen pipo että koira noutaa, minä en, ja kuinkas sitten kävikään...  Suurin toivoin ja innosta puhkuen lähdimme perjantaina Ronjan kanssa kohti Eurajokea Outin ja Peten luokse, ajatuksena lähteä sorsastamaan Ronjan kanssa. Ja lähdettiin kanssa.

 

Ensin suuntasimme meren rantaan ja hetken kaislikoiden reunoja kierrettyämme totesimme, ettei täällä mitään ole muuta kuin Peten veteen heittämät kuvat. Niitä Ronja olisi kyllä innokkaasti hakettanut.... Suuntasimme siis vähän matkan päähän ojien reunoja koluamaan. No eipä ollut sielläkään tirppoja meille. Ja ei kun autoon ja toisia ojia kohti.

Sieltä löytyikin pari valtavaa heinäsorsaa, jotka Pete ampui ja innosta puhkuen lähetin Ronjan niitä hakemaan. "Hakee" --> "What????" No Pete ampui laukauksen ja sitten lähdettiinkin ihan mallikkaasti hakemaan ja löytyihän ensimmäinen sorsa tältä puolen leveää ojaa. Ja Ronja näyttämään että tosatosatosa! Ja mä että hakee ja anna ja tuo ja lähestulkoon jo hypin päällänikin että anna se mulle, mutta Ronja vaan vastaili että prouva on hyvä ja hakee vaan jos kerran noin kovasti tahtoo, en koske en tartu....

Voe rähmä. No aikani esitettyä kaikenlaisia kevätjuhlaliikkeitä noudin sorsan ja sitä sitten esiteltiin ja heitettiin ja yritettiin neiti nirppanokalle esittää että tämä juuri on se jonka kovasti tahtoisin mullen tuotavan.

Ja eikun toista hakemaan ojan toiselta puolelta. Eikä uimaan ei sitten millään, ja taas yritettiin kaempaa kauniisti että hakee ja etsäviitsisviitsisitsä, mutta ei kun kauhoo räpylällä vaan vettä ja piippaa että enviitsisiitsissitsäite... Äitee sitten toiselle puolen ojaan ja kiltisti nouti toisen komiankokoisen heinäsorsan. Äitee noutaa, koira ei...

Mutta valtava kiitos Outille ja Petelle siitä suuresta kärsivällisyydestä ja ystävällisestä kannustuksesta jota meille soitte perjantai-iltana, kiitos että otitte meidät mukaan :). Äiteellä menee hetki ennen kuin tästä tapauksesta pääsee yli. Kiitos myös kuvista, jotka varmasti valaisevat tämän meidän reissumme kulun.