Ja taas  yksi koe käytynä:

Mejä Köyliö 9.8.2008
Tuomari Kai Ylikoski
Ohjaajana Lea

Ronja lähtee jäljelle välittömästi, alkumakuuta ei huomioi. 1.ja 2. osuus edetään jälkitarkasti hyvää vauhtia. Kolmannella ja neljännelä osuudella tarkastuspistot ja pysähtely vaikuttavat etenevyyteen. Makuista ohitti tai ylitti merkkamatta kolme ensimmäistä, neljännellä juuri riittävä merkkaus. Ensimmäisellä kulmalla katko, jossa veretys loppuun, kulmasta yli. Pysähdytään miettimään ja sitten lenkillä selvittää uudelle osuudelle. 2. kulma pienellä lenkillä, 3 kulmalla tarkastuspisto. Kaadolle sivulta, jota nuuski ja jäi viereen. Ronja tietää mitä ollaan tekemässä, mutta loppua kohti motivaatio tuntui laskevan. Makauksista saisi olla kiinnostuneempi.

40 pistettä ja VOI1

:)

Kiitos jälleen Lealle upeasta ohjauksesta sekä Minnalle ja Mialle jäljentekoavusta! Ilman teitä kaikkia tämä olisi hankalampi harrastus ;)

MEJÄ-koe  20.7.2008 Köyliö
Arcticfox's Ronja Riiviö
VOI 0
Korpela Petra 
Tuomari: Juhani Heikniemi,
ohjaaja Heino Lea

Rauhallinen lähtö. Ronja jäljestää pääasiassa maavainulla. Kulmat melko tarkasti, katkokulma yhdellä laajal-la lenkillä. Kaksi ensimmäistä makausta ohitetaan. Työ on osaksi jälkitarkkaa. Sorkka osoitetaan nuuhkimal-la. Ronjaa miellyttävä rauhallinen vauhti ja lukuisat tarkastuspistot ja -lenkit aiheuttavat kuitenkin määräajan ylityksen, eikä palkita tänään.

Ehkä mä kohta juuri luovutan....

Oikein lämmin kiitos Lealle ohjauksesta! Ja kaikille  mukavasta  viikonlopusta!, etenkin Mialle köksäavusta :)

Äitienpäiväkoe meni sitten mönkään, samoin seuraava Köyliön koe, mutta siinä välissä käytiin Kiikoisissa. Eikä mennyt hyvin sielläkään....

Mutta Ronjan pitkään ihme kipuiluun ja ärrimurriin löytyi sentään syy.

Kun koira oli kokonaan kuvattu, kaikki mahdolliset kokeet otettu niin turkinoidon yhteydessä löytyi taaimmaisista ylätakahampaista se syy. Eipä oo tullut mieleen kattella sillai niskanikamia myöten koiran suuhun, mutta tästä lähtien tulee ;)

Siellä olikin yllärin väriset kivet hampaissa ja pikku tulehdusta pukkas. Ja eikun hoidattaan. Ja hoidettua tuli ja siksi ei Köyliössä sitten jäljestettykään kun oli nukutettu ja kuuri päällä. Hampaat ei onneksi olleet vioittuneet. Ne on sellaiset hampaat joita se ei pysty käyttämään luita syödessään ja ne ei näy ellei kunnolla reippaasti kurkista perälle asti. Ronjalla ne on sillai sisällepäin rakenteellisesti asettuneet. Muut hampaat on hienot valkoiset ilman plakinhäivääkään... Siksi en ole tajunnut että siellä tälläinen pommi olisi. Että käykääpä kurkkaamassa. Ja ihan perälle asti.

Kiikoisissa siis tuli siis nähtyä kolme hukkaa. Eka kerran. Ihmettelinkin kun koira oli ääääärimmäisen hidas ja haluton ja tosi omituinen. Normaaliakin siis enemmän. Pariin kokeeseen on anomuslappu laitettu menee, ja katotaan jos niihin päästään että kuinka paljon ikenien vihlonta on halua seurata jälkeä haitannut. Saas nährä.

Voittajanäyttelyssä näin aivan ihanan tollerin koiratanssissa. Oikein tippa tuli linssiin. On ne uskomattomia juttuja mitä ihmiset koirilleen saa opetettua. Ja se miten koira toimii suuren pauhaavan yleisön ja melun ja hälinän keskellä 100%:lla keskittymisellä.  Tackar esityksistä och pockar ohjaajille :) Sitä toisinaan tuntee itsensä pieneksi (!) ja huonoksi ja laiskaksi, ja etenkin laiskaksi.

vaan kaameessa räkätaudissa.

Ronja oli jo ilmoitettu äitienpäivämejään Köyliöön, mutta jouduin perumaan osallistumisen koska oma kuntoni ei antanut periksi. Luantaina kävin tekemässä yhden voittajajäljen ja voi pojat mikä olo oli sen jälkeen. :(

No hoidin kokeiden osallistujien ja tuomareiden ja toimihenkilöiden muonitusta sitten.

Kesäkuun alussa olisi seuraava yritys Satakunnan noutajien kokeessa jos pääsemme kokeeseen sisään. Toivotaan että tämä ennen sitä helpottaa.

Hakua ollaan kanssa reenattu. nyt nousee ja tulee mettästä jo siipidamikin. Jos vaikka syksyllä päästäisiin oikein lintuja noutamaan. Itse suoritin metsästystutkinnon keväällä. Jos vaikka syksyllä sitten....

kuvia tuloo taas jossain välissä....ehkä jopa ennen seuraavia lumia :D

Tulikin tilattua sellanen pipo että koira noutaa, minä en, ja kuinkas sitten kävikään...  Suurin toivoin ja innosta puhkuen lähdimme perjantaina Ronjan kanssa kohti Eurajokea Outin ja Peten luokse, ajatuksena lähteä sorsastamaan Ronjan kanssa. Ja lähdettiin kanssa.

 

Ensin suuntasimme meren rantaan ja hetken kaislikoiden reunoja kierrettyämme totesimme, ettei täällä mitään ole muuta kuin Peten veteen heittämät kuvat. Niitä Ronja olisi kyllä innokkaasti hakettanut.... Suuntasimme siis vähän matkan päähän ojien reunoja koluamaan. No eipä ollut sielläkään tirppoja meille. Ja ei kun autoon ja toisia ojia kohti.

Sieltä löytyikin pari valtavaa heinäsorsaa, jotka Pete ampui ja innosta puhkuen lähetin Ronjan niitä hakemaan. "Hakee" --> "What????" No Pete ampui laukauksen ja sitten lähdettiinkin ihan mallikkaasti hakemaan ja löytyihän ensimmäinen sorsa tältä puolen leveää ojaa. Ja Ronja näyttämään että tosatosatosa! Ja mä että hakee ja anna ja tuo ja lähestulkoon jo hypin päällänikin että anna se mulle, mutta Ronja vaan vastaili että prouva on hyvä ja hakee vaan jos kerran noin kovasti tahtoo, en koske en tartu....

Voe rähmä. No aikani esitettyä kaikenlaisia kevätjuhlaliikkeitä noudin sorsan ja sitä sitten esiteltiin ja heitettiin ja yritettiin neiti nirppanokalle esittää että tämä juuri on se jonka kovasti tahtoisin mullen tuotavan.

Ja eikun toista hakemaan ojan toiselta puolelta. Eikä uimaan ei sitten millään, ja taas yritettiin kaempaa kauniisti että hakee ja etsäviitsisviitsisitsä, mutta ei kun kauhoo räpylällä vaan vettä ja piippaa että enviitsisiitsissitsäite... Äitee sitten toiselle puolen ojaan ja kiltisti nouti toisen komiankokoisen heinäsorsan. Äitee noutaa, koira ei...

Mutta valtava kiitos Outille ja Petelle siitä suuresta kärsivällisyydestä ja ystävällisestä kannustuksesta jota meille soitte perjantai-iltana, kiitos että otitte meidät mukaan :). Äiteellä menee hetki ennen kuin tästä tapauksesta pääsee yli. Kiitos myös kuvista, jotka varmasti valaisevat tämän meidän reissumme kulun. 

Viikonloppu vietettiin mitä parhaimmassa säässä Äetsässä mejäkokeessa. Kokeen järjesti Äetsän ms Eräveikot. Tuomarina Jukka Korsberg.

Tulos oli VOI2. Ensimmäsitä kertaa Ronja voittajaluokassa ja minä itse pitkästä aikaa liinan toisessa päässä.

Jäljestämishalukkuus (0-6) 4
Jäljestämisvarmuus (0-12) 8
Työskentelyn etenevyys (0-10) 6
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen (0-14) 12
Käyttäytyminen kaadolla (0-3)
Yleisvaikutelma (0-5) 4
Yht. 37 pistettä

Lähdön jälkeen koira etenee maavainulla tosi verkkaiseen tahtiin ja kävelee melko eleettömästi melko tarkkaan jäljen päällä koko matkan. Vain juuri ennen viimeistä kulmaa erehtyy riistapolulle ja sille joudutaan näyttämään puhdas jälki. Makaukset merkkaa kaikki hyvin pysähtyen ja nuuhkien. Katkokulma hienosti ulkokautta kaartaen ja toinen kulma pari metriä taas ulkokautta. Viimeisellä kulmalla oikeisu polulle hukkaan ja kulma jää siksi arvostelematta. Kaadon haistaa ilmasta, saa lisää puhtia jääden sitä haistelemaan. Koira osaa hyvin jäkjestää, mutta kaipaan siihen vähän lisää intoa, niin sitä on helpompi lukea.

Hieno voittajaluokan korkkaus kerta kaikkiaan :) Tuo riistapolulle meni hieman ihmetytti koska Ronja ei ole ikinä ennen sellaiselle lähtenyt, mutta näköjään kaikkea sattuu ja tapahtuu.

Samassa kokeessa kilpaili myös Ronja siskopuoli Nanna saaden upean ykköstuloksen, nyt sitten vain se viimeinen vielä :)

Pariin kokeeseen on tänä vuonna vielä ilmoittauduttu, mutta saa nähdä mahdutaanko...

 

Sieltä heitettiin Karjankujalta haasteella kertoa 7 asiaa itsestäni, täältä pesee ja linkoaa :)

Hakettaminen, sitä voi tehdä aina, hakettaa voi dameja ja leluja ja sukkia ja palloja ja ja ja .... Kunhan niissä ei ole ollut höyheniä.... ;)

Uiminen, uiminen on ihan luksusta. Sitä voi harrastaa vesilammikoissa, ojissa, lasten ammeissa, ja joskus kun ei ole levää myös järvessä.

Nukkuminen. Nukun mielelläni Teemun sängyssä tai sängyn alla, toisinaan myös selällään lattialla tai soffalla tai nojatuolissa.

Miehet. Ne on ihania varsinkin jo hieman iäkkäämmät kuten Pate ja Sulo, nuoret urhot tahtoo kiristää korvakarvojenvälystä turhan innokkaall kirmailulla.

Jäljestys. Se on se mun juttu! Ja kun mä olen töissä niin mä todella olen töissä, siellä ei tartte tulla jutteleen tai kattoon mun tavaroita, sit kärvähtää käämi.

Sit mulla on luonnonmukainen kauniisti krepattu korva- ja varpaskarvusto, joista olen pitänyt kiinni kynsin ja hampain. Joskun äitee koittaa niitä nyppiä, mutta aina mää kasvatan ne takasin, ähäkutti ;)

Sit mä tykkään leikkiä. Kunhan se tapahtuu mun ehdoilla, ajalla ja tyylillä. Tuukka on hyvä leikkikaveri , sen kanssa voi leikkiä esimerkiksi sellaista jo legendaariseksi muodostunutta leikkiä kun heitä sää ruoka lattialle niin mää syön sen -leikkiä. Sitä mää jaksan leikkiä ihan määrättömästi :)

Mää heitän tästä haasteen tolloille  Linukselle ja Sakkelle sekä colliepojalle Herolle!

Viikonloppuna pyrähdettiin (;)) Köyliön metsästysseuran järjestämässä MEJÄ-kokeessa, joka oli yökoe. Tuomarina toimi Jukka Korsberg.

Tuloksena Ronjalla, jota ohjasi LEa Heino, jolle taas lämpimät kiitokset, ykköstulos pistein 43. Näin saatiin siirto voittajaluokkaan. Ja eikun reenaamaan....

Pisteet:
Jäljestämishalukkuus  (0-6) 5
Jäljestämisvarmuus (0-12) 10
Työskentelyn etenevyys (0-10) 8
Lähdön, kulmauksen, makauksien ja katkon selvittämiskyky
sekä tiedottaminen/ kaadolla haukkuminen (0-14) 12
Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3
Yhteisvaikutelma (0-5) 5
Yhteensä 43

Koeselostus: Koiralle osoitetaan alku, jonka jälkeen alkaa melko verkkainen ja rauhallinen, maavainuinen eteneminen melko tarkkaan jäljen päällä. Vain toisen osuuden lopulla ja kolmannella osuudella tuli muutamia pistoja jäljen sivulle. Kaadolle ilmavainulla jääden kaatoa nuuhkimaan. Molemmat kulmat tarkkaan. Ensimmäisen makauksen merkkaa katseellaan n. metrin päästä, toisen ohittaa. Koira jäljestää koko matkan ilman yhtään käskyä. Kaipaan hieman enemmän työskentelyyn eloisuutta, koska tällä kertaa intoa olisi saanut olla enemmän.

Samassa kokeessa toisen voittajaluokan ykkösen saavutti Kati ja Sakke, ONNEA!